Tuomarin nuija

Tuomarin nuija

Vuosi 1721, Spanish Town, Jamaika. Nuija kolahti merkiksi istunnona alkamisesta. Naiset seisoivat vieretysten oikeussalissa. Miesten oikeudenkäynti oltiin jo käyty. Kuten oletettua, heidät oli tuomittiin kuolemaan. Mary Readia ja Anne Bonnya haluttiin kuitenkin kuulustella erikseen.
Ensimmäinen todistaja alkoi puhua “Nuo kaksi naista... pitivät miesten takkeja,pitkiä housuja ja liinaa päässään... ja kummallakin oli veitsi ja pistooli kädessään, ja kirosivat ja sättivät miehiä...” “petturi” Mary sanoi matalalla äänellään. “montahan kertaa olen pelastanut tuonkin kapisen koiran hengen!” Mary jatkoi vihaisesti. “Miehet, ei heihin voi luottaa. Puheet ovat suuret mutta sitten kun pitäisi tastelle luikkivat karkuun!” Bonny vastasi.
Seuraava todistaja alkoi puhua “luulin taistelevani miehen kanssa, kun huomasin vastustajani olevan nainen! Jätin hänet armosta henkiin.” Mary naurahti ja sanoi “vai että jätti minut armosta henkiin. Muistaaksen se oli hän joka pakeni housut kintuissa!”
“Englantilainen Mary Read, armeejassa työskennellyt nainen ja sotaveteraanin vaimo. Kauvan oletettiin kuolleen kun John Rackham, tunnettu myös Calico Jacinä kaappasi Karibiaan matkalla olevan laivan. Nyt sinua syytetään useista vakavista rikoksista.” Tuomari sanoi, katsoen lopuksi peruukkinsa alta Marya. “miten voi olla, että kunniallisesta naisesta tuli merirosvo!” Mary otti syytökset vastaan selkä suorana. Bonny naurahti ja kuiskasi Marylle “eihän se ihan helposti käynytkään. Se vaati että pelastin kolmesti henkesi!”
Tuomari kohensi peruukkiaan ja jatkoi tasapaksulla äänellä. “Irlanitilainen Anne Bony, myös aikoinaan ollut kunniallinen nainen, merimies James Bonnyn vaimo. Nyt syytettynä useista vakavista rikoksista.” “Leikkaisin siltä mieheltä kaulan auki jos vain löytäisin hänet!” Bonny sihahti hampaittensa välisttä. “Siitä rentusta ei ollut mihinkään muuhun kuin huorien huvittamiseen!” Mary tarrasi hänestä kiini, hilliten häntä.
“Merirosvoudesta seuraa kuolema kaulasta hirttämällä. Onko mahdollisesti mitään syytä miksi rangaistusta ei tulisi panna täytäntöön?” Mary astui eteenpäin “vetoan vatsoihimme herra tuomari.” Oikeusistuin kohahti. Tuomari kohotti kulmiaan “syynne on varsin pätevä. Laki sanoo varsin tarkkaan, ettei raskaana olevaa naista voi tuomita kuolemaan.” Oikeussalissa nevoteltiin. Mary ja Bonny odottivat jännityksellä mitä tuleman pitää.
Lopulta tuomari kohotti jälleen äänensä “Odotatte vankilassa, kunnes lapsenne syntyy. Tämän jälkeen käsittelemme tapauksenne uudelleen.” Tuomari löi nuijalla ja istunto päättyi.
Mary ja Bonny vietiin vankilaan. Toisin kuin kuolemaan tuomittut miehien vankila, naisille annettiin tavallista asuinhuoneeta muistuttava, kylläkin vaatimaton kamari. “tämähän on melkein luksusta.” Mary naurhati. “kannattaa olla nainen” Bonny vastasi vinkaten silmää.
Mary lysähti sängylle väsyneenä “oletko kunnossa, näytät kalpealta...” Bonny kysyi huolestuneena. “Kyllä tämä tästä” Mary vastasi. “Vähän vain huippaa.” Bonnykin istuutui sängynreunalle. “taitavat olla nyt merirosvoajat ohi!” Bonny huudahti. “kuka ties miten meidän käy, mutta jään kyllä kaipaamaan niitä aikoja!” Mary hymäili “mikään ei voita miehine ilmetä, kun olen voittanut heidät ja näytän olevani nainen!” Bonny purskahti nauruun. “jospa vain saisin ne hetket takaisin. En kestä tätä hienohelmaisuutta ja alistettua asemaa! Kaipaan jo nyt laivan kannen tuttua heiluntaa ja ah sitä vapauden tunnetta!” “sekö se onkin mistä nautit? Minäkun luulin että sinusta oli hauskinta lahdata niitä lihavia kauppiaita!” Naiset nauraa räkättivät.

Seiraavana aamuna oli muun miehistön teloitus. Mary ja Bonny eivät vetistelleet tovereidensa perään. “Sietätkin kuolla. Jättivät naiset yksin puolustamaan laivaa. Eivät olisi juoneet päätään täyteen, niin emme olisi tässä.” Mary virkkoi.
Bonnyn mies, Jack Rackham tahtoi puhua Bonnyn kanssa. Nainen kuitenkin katsoi miestään ja sanoi vain “olisit taistellut kuin mies, niin sinun ei tarvitsisi kuolla kuin koira.” Nämä olivat Bonnyn viimeiset sanat miehelleen.
Kului päiviä, ja Bonnyn vatsa kasvoi. Mary ei kuitenkaan voinut hyvin. Hän tuli päivä päivältä kuumeisemmaksi. Vangeille ei ollut kunnolista hoitoa. Pian Mary heitti henkensä. Bonny synnytti vankilassa lapsensa. Seuraavan kerran nuija lyödessä Bonny päätettiin armahtaa. Hän katosi teille tuntemattomille.

Lähteet:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Anne_Bonny
http://fi.wikipedia.org/wiki/Mary_Read http://fi.wikipedia.org/wiki/Calico_Jack