9.2.2014
ET1 essee III
Pinja lukion 2lk
Pyhittääkö päämäärä keinot?
sodan oikeutus
Sotaa pohtimassa:
Historian kirjoituksemme ovat täynnä sotia. Yhä edelleen monessa maassa soditaan, vaikka nykyään se pääsee usein unohtumaan. Saatamme nähdä uutisissa pätkän Syyrian tilanteesta, mutta kohta aihe uutisissa vaihtuu siihen kuka voitti Olymppialaiset ja murhe, mitä muualla maailmassa koetaan, on helppo unohtaa. Toisinaan olisi hyvä pysähtyä miettimään, miltä suljemme silmämme, vaikka tuntuukin mahdottomalta vaikuttaa siihen mitä jossakin kaukana meistä tapahtuu. Yllättäen voi kuitenkin olla, että me itse olemme siinä tilanteessa, että joudumme tekemään valinnan.
Sodan muutos:
Sodankäynti on muuttunut historian kuluessa, mm. kehittyneen sotateknologian vuoksi. Sodasta on tullut entistä tuhoisampaa. Ennen sotaa käytiin mies miestä vastaan. Mm. kemiallisten aseiden myötä sodasta tuli kuitenkin paljon raaempaa ja ydinpommit tekivät sodasta erittäin tuhoisan.
Sota on muuttunut paikalliseksi
ja sodassa kuolee usein enemmän siviilejä kuin sotilaita.
Kun sodat ovat kaukana, ne on helppo unohtaa, vaikka myös Suomella on sotilaita rauhanturvaamistehtävissä.
Myös sodan ideologia on muuttunut. Ennen sota oli kunniakas asia ja sotasankarit ihailtuja henkilöitä. Sodalla oli usein kunnialliset tavoitteet joiden puolesta oltiin valmiita kuolemaan urhoollisesti.
Myöhemmin sodasta tuli enemmän velvoite ja sitä alettiin myös kritisoida. Tuntematon sotilas on hyvä esimerkki tästä.
Nykyään sotaa uutisoidaan erittäin väkivaltaisena ja raakana
ja sitä kritisoidaan ja rauhan esitämiseksi pyritään tekemään työtä.
Sota ja valtasuhteet:
Kieltämättä sodat ovat vaikuttaneet valtasuhteiden muodostamiseen. Voidaanko ajatella, että sota on välttämätöntä järjestyksen ja rauhan ylläpitämiseksi? Hobbes ajatteli, että yhteiskunta on syntynyt jonkinlaisesta sopimuksesta, jota ennen vallitsi “luonnon tila”, kaikkien sota kaikkia vastaan.
Tarvitaanko sotaa, jotta saadaan aikaiseksi tälläinen sopimus. Mm. Freud ajatteli ihmisen olevan väkivaltaan luonnostaan taipuva.
Freud eli varsin erillaiseen aikaan kuin me nyt. Hän näki elämänsä aikana monia sotia.
Vaikka minusta tuntuu, että monien mielestä nykyäänkin ihminen on julma, itsekäs ja ahne luonteeltaan.
Carl Von Clausewitz ajaetteli sodan olevan politiikan jatke. Jos politiikka epäonnistuu, turvaudutaan sotaan, sota ei kuitenkaan ole itse tarkoitus. Foucauly taas ajatteli asian päinvastoin: politiikka on sodan jatke. Sodalla tavoitellaan valtaa. Tästä on tehty tulkintoja, että globaali sota on valtasuhteiden selvittelyä.
Sodan eettisyys:
Usein sodan päämäärät tuntuvat olevan hyviä. Sota on itsepuolustusta, vaurauden tai kunnian havittelua tai velvollisuuden täyttämistä, esim. isänmaata tai uskontoa kohtaan. Jos teko on hyvä velvollisuusetiikan mukaan sotaa voitaisiin pitää hyväksyttynä.
Onko toisen ihmisen vahingoittaminen tai hengenriistäminen kuitenkaan minkään päämäärän vuoksi hyvä? Vaikka päämäärä olisi hyvä, itse teko ei välttämättä ole hyvä. Toisaalta jos ajatellaan seurauksia, jos sotilaat jättäisivät esim. puolustamatta maataan, se todennäköisesti valloitettaisiin ja moni ihminen kärsisi silloinkin. Tällöin seurausetiikan
mukaan puolustautuminen saattaisikin kuitenkin olla eettisempi ratkaisu. Seurauksia on kuitenkin vaikea arvioida, kummasta tulisi enemmän tuhoa, puolustautumisesta vai antautumisesta.
Oikeuttaako mikään hyökkäämään toiseen maahan? Jos maassa esim. loukataan ihmisoikeuksia, tai siellä piilottelee terroristijärjestöjä. Tällöinkin päämäärä maahan hyökkäämisessä voi olla hyvä, mutta seuraukset eivät aina ole toivotut.
Hyve-etiikan mukaan hyveellinen ihminen toimii oikein. Hyveinä pidetään ihmisen moraalisia, arvostettuja ominaisuuksia, kuten esim. oikeudenmukaisuus ja rohkeus.
Minusta hyveellinen ihminen osaa katsoa toimitaansa myös suurempana kokonaisuutena. Tuskin on yhtä oikeaa ratkaisua kaikkiin tilanteisiin. Esim. pasifismi voi olla hyvä, muttei pasifismi hinnalla millä hyvänsä.
Minusta on hyvä, että esim. Saksa voitettiin natsiaikoihin. Jos niin ei olisi käynyt, seuraukset olisivat voineet olla hirvittävät. Se, että Yhdysvallat lähettivät sotilaitaan esimerkiksi Irakiin, ei kuitenkaan ole hyvä. Kun USA:n sotilas tappaa yhden “terroristin” tilanne muuttuu vain levottomammaksi kun tapetun sukulaiset ja ystävätkin suuttuvat.
Tuntuu kuitenkin, että Yhdysvalloille olisi liian noloa vetäytyä nyt pois.
Ketkä sodasta hyötyvät? No, voittajat tietenkin. Sodasta kärsivät kuitenkin usein eniten kansa. Ne jotka päättävät sodista, harvemmin itse sotivat. Myös me olemme hyötyneet aikoinaan käydyistä sodista. Ne ovat mahdollistaneen nykyiset valtasuhteemme, jossa hyvinvointivaltiomme ovat mahdollisia pitkältikin esim. Afrikan köyhien kehitysmaiden riiston vuoksi.
Monia tämänhetkisiä sotia käydään luonnonvarojen takia.
Tulevaisuuden ennusteetkaan eivät näytä hyviltä: on todennäköistä että tulemme käymään vielä paljon sotia niukkenevista luonnonvaroista.
Miten aiomme selvitä tulevista konflikteista? Yhdeksi ehdotukseksi on annettu maailmanhallitus, jolla olisi vallan monopoli.
Näyttää kuitenkin siltä, että länsimaissa ollaan menossa päinvastaiseen suuntaan. Kapitalismi, liberalismi ja vapaa markkinatalous ovat kovassa suosiossa, vaikka nekin saavat osakseen kovaa kritiikkiä.
On mielenkiintoista nähdä, mihin suuntaan tästä ollaan lähdössä.
Lopputulos:
Itse olen ainakin tehnyt tietoisen valinnan vastustaa sotaa. Tosin joskus sodan vastustaminen voi vaatia sotaan ryhtymistä. Minusta on kauheaa huomata, että jopa Suomessa on sotalaki, joka mahdollistaa ihmisoikeuksien loukkaamisen sota-aikaan.
Juuri silloin olisi minusta tärkeintä, että kansa saa päättää ryhtyvätkö sotaan vai eivät. Tuskin kukaan haluaa itse lähteä sotaan, joten jos ne, jotka joutuisivat sodan käymään, saisivat päättää käydäänkö soitia vai ei, sotia tuskin tulisi lainkaan, tai ainakin ne päättyisivät hyvin nopeasti. Näihin asioihin tulisi puuttua nyt, kun vielä voimme, ei sitten kun ongelma on jo kynnyksellä!
Lähdeluottelo:
Et vihko, velvollisuusetiikka, seurausetiiikka, hyve-etiikka
http://fi.wikipedia.org/wiki/Sodankäynnin_historia
Filosofian kirja Odysseia, kustantaja Edita, 2011
Maailma Albert Einsteinin silmin, Eva Isaksson, Into kustannus, 2013, sivut 38-39 , 73, 78
Tuntematon sotilas, Väinö Linna, 1954
Kaikkia lähteitä on käytetty 9.2.2014
